Kuva: Petri Summanen / Uniarts.

Saastamoisen säätiö edistää vastuullista osaamista sekä ajattelua, taiteen ja tieteen keinoin. Yhteistyössä Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa järjestettävä Saastamoinen Foundation Keynote in Arts -luentosarja on tärkeä osa Kuvataideakatemian kansainvälistymisohjelmaa.

Luentosarja tuo vuosittain Helsinkiin kansainvälisesti tunnetun kuraattorin, taiteilijan tai tutkijan avaamaan keskustelua nykytaiteen mielenkiintoisista ja ajankohtaisista teemoista. Luennolla keskitytään tiedon karttumiseen, joka määrittää taiteilijoiden moninaiset urapolut ympäri maailmaa, ja siinä pohditaan taiteilijoiden erilaisia luovia reaktioita globalisoidun maailman haasteisiin.

Tarek Atoui. Kuva: Ant Palmer / Ruhrtriennale.

Tarek Atoui, 2025

Tarek Atouin keynote-luento oli esitys, joka koostui videoista, valokuvista ja improvisaatiosta. Yleisöä ei kutsuttu ainoastaan kuuntelemaan ja katsomaan, vaan myös tuntemaan, tulkitsemaan ja osallistumaan. Atoui tarjosi laajan katsauksen improvisaatioon, ei vain spontaanina esityksenä, vaan menetelmänä, joka muovaa hänen lähestymistapaansa säveltämiseen, soitinten rakentamiseen ja näyttelyiden tekemiseen. Atoui kuvailee improvisaatiota tapana suuntautua maailmaan. Taiteilijan näkemyksen mukaan improvisaatiota ei tapahdu vain taiteessa, vaan myös jokapäiväisessä arkielämässä.

Libanonilainen Tarek Atoui (s. 1980) tunnetaan kokeellisista äänimaisemistaan ja kansainväliseen yhteistyöhön perustuvista esityksistään. Hänen teoksiaan on esitelty merkittävissä taideinstituutioissa ja biennaaleissa, kuten Tate Modernissa ja Venetsian biennaalissa. Taiteilijan teoksia kuuluu muun muassa New Yorkin Solom R Guggenheimin, Pariisin Pinaultin, Lontoon Tate Modernin ja Zürichin LUMA Foundationin kokoelmiin.

 

Kuva: Michael Courtney

Stan Douglas. Kuva: Michael Courtney.

Stan Douglas, 2024

Douglasin luennon otsikko on The Black Mirror or: How I Learned to Stop Worrying and Love Photography. Keynote-luennollaan Douglas tutki valokuvauksen ”epä-älyllisen” automaation arvoa käyttäen esimerkkinä omaa työtään. Kun ajatus valokuvauksen objektiivisuudesta hylätään ja valokuvauksen vieras, jopa epäinhimillinen luonne tunnustetaan, siitä voi tulla voimakas väline inhimilliselle toimijuudelle.

Douglas on kansainvälisesti tunnettu kanadalainen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Vancouverissa ja Los Angelesissa. Hänen teoksensa käsittelevät usein monimutkaisia identiteetti-, historia- ja kulttuurikysymyksiä, erityisesti suhteessa kolonialismiin, politiikkaan ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Douglasin taide on tunnettua siitä, että se haastaa katsojansa ajattelemaan syvällisemmin yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kysymyksiä ja tarjoaa usein monitulkintaisia näkökulmia.

 

Emanuele Coccia. © Frank Perrin

Emmanuelle Coccia, 2023

Arvostettu italialainen filosofi Emanuele Coccia piti ajatuksia herättävän keynote-puheenvuoron otsikolla Don’t Call Me Gaia. Notes For a Planetary Art vuonna 2023. Emanuele Coccia (s. 1976) on tunnettu erityisesti kasvien puolustamisesta ja puhuu ”animaalisesta rasismista”, joka rajaa kasvikunnan muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

Coccia on ollut mukana useissa taideproduktioissa ja on kiinnostunut kuvien ontologiasta ja niiden määrittelevästä vallasta. Hänen mukaansa ihmiset, jotka ajattelevat luontoa, osaavat tunnistaa myös luonnon kulttuurisen luonteen. Taiteilijat ovat näin tärkeitä uusien maisemien luojia. Hän oli mukana esimerkiksi Puut-näyttelyssä, (Trees, Pariisin Cartier Foundation for Contemporary Art 2019) joka antoi äänen taiteilijoille, puutarhureille ja filosofeille, jotka ovat esteettisellä tai tieteellisellä työskentelyllään kehittäneet tiiviin yhteyden puihin.

 

Sonia Boyce. © Sarah Weal

Sonia Boyce, 2022

Sonia Boyce (OBE RA) on Lontoossa asuva taiteilija ja ansioitunut tutkija, joka on mittavan uransa aikana näkyvästi puolustanut mustien taiteilijoiden oikeuksia Isossa-Britanniassa. Hänen elokuvaa, valokuvaa, grafiikkaa ja ääntä yhdistelevät teoksensa ovat yhteisöllisiä ja osallistavia multimediainstallaatioita, jotka kyseenalaistavat taiteen tekijyyden ja kulttuurisen erilaisuuden. Vuonna 2022 Boyce edusti Iso-Britanniaa Venetsian 59. taidebiennaalissa.

Keynote-luennolla Boyce tutki leikkiä ja improvisointia, jotka vievät hänet katkeutuneiden odotusten ja varauksettoman hulluttelun maailmaan, jossa yksi teko kannustaa toiseen vailla ilmeistä päämäärää. Luento käsitteli myös hänen yhteisötaiteessa käyttämiään prosesseja ja niiden kautta syntyneitä taideteoksia.

Andrea Giunta. Kuva: Rob Verf.

Andrea Giunta, 2020

Argentiinalainen Giunta on taidehistorioitsija, kuraattori, tutkija ja professori, joka on julkaissut laajasti latinalaisamerikkalaisesta ja kansainvälisestä taiteesta, muistista ja politiikasta, kuvien voimasta – erityisesti Picasson Guernicasta – sekä sukupuolesta ja feminismistä taiteessa. Giunta oli Brasilian Porto Alegressa järjestettävän Mercosul-biennaalin pääkuraattori vuonna 2020, jolloin biennaalin teema oli taiteen, feminismien ja emansipaation suhde. Mercosul-biennaali kuuluu Latinalaisen Amerikan merkittävimpiin nykytaiteen biennaaleihin.

Luennollaan Giunta käsitteli latinalaisamerikkalaisen taiteen kaanonin katvealueita. Latinalaisen Amerikan taide nähdään usein miehisenä ja valkoisena, kun taas naisten, alkuperäiskansojen ja afrikkalaistaustaisten tekemä taide jää varjoon. Oikeistopopulismin vallatessa alaa Latinalaisessa Amerikassa kysymys on entistäkin polttavampi. Luennolla esillä olivat mm. afrobrasilialaisen Rosana Paulinon ja Tzotzil-alkuperäiskansaa edustavan meksikolaisen Maruch Sántiz Gómezin teokset.

 

Martha Rosler. Kuva: Josep Fonti.

Martha Rosler, 2019

Martha Rosler (s. 1943) on taiteilija ja aktivisti, joka on 1960-luvulta asti käsitellyt töissään yhteiskunnallisia aiheita. Hän on tunnettu etenkin valokuvistaan, fotomontaaseistaan ja videoistaan, joiden tematiikka on usein sodanvastaista, feminististä tai kulutuskriittistä. Montaaseissaan hän on rinnastanut lehtien mainosmateriaalia sotakuvastoon niin 1970-luvulla kuin Irakin ja Afganistanin sotien aikaan 2000-luvullakin. Roslerin tuotanto ei kuitenkaan ole ryppyotsaista, vaan myös humoristista, parodista ja jopa satiirista. Taistelu yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan jatkuu edelleen, ja uusimmissa teoksissa kritiikin kohteena on esimerkiksi Donald Trump. Rosler on myös kirjoittanut laajasti valokuvasta taiteessa.

 

 

 

Adam Szymczyk. Kuva: Tadeusz Rolke, Uniarts Helsinki.

Adam Szymczyk, 2018

Puolalainen taidekriitikko ja kuraattori Adam Szymczyk (s. 1970) on saanut mainetta Documenta 14:n taiteellisena johtajana, Berliinin biennaalin kuraattorina 2008 sekä Baselin taidehallin johtajana. Arvostettu kansainvälinen taidealan julkaisu ArtReview on nimennyt hänet taidemaailman neljänneksi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi.

 

 

Elmgreen & Dragset. Kuva: Elmar Vestner.

Elmgreen & Dragset, 2017

Taiteilijaduo Elmgreen & Dragset (Michael Elmgreen ja Ingmar Dragset) edustaa uudenlaista moniroolista taiteilijuutta, sillä taiteilijat toimivat myös kuraattoreina ja työskentelevät yhdessä. Kaksikko työskentelee usein julkisessa tai puolijulkisessa tilassa ja teokset käsittelevät yhtä aikaa traagisesti ja humoristisesti muun muassa julkisen tilaan, identiteettiin, valtaan ja geopolitiikkaan liittyviä teemoja. Heidän tuoreimpia julkisia teoksiaan on suurikokoinen veistos Van Gogh’s Ear New Yorkin Rockefeller Centerin edustalla. Tammikuun 11. päivä Helsinkiin luennoimaan saapuva Elmgreen & Dragset taitelijaduo on vuonna 2017 erityisen ajankohtainen, sillä heidät valittiin vuoden 2017 Istanbulin Biennaalin kuraattoreiksi.

 

Okwui Enwezor. Kuva: Uniarts.

Okwui Enwezor, 2016

Nigerialaissyntyinen Enwezor (1963–2019) oli laajasti arvostettu taidemaailman toimija, kuraattori, kirjailija, runoilija ja kouluttaja. 2015 Venetsian biennaalin All the Worlds Futures -näyttely oli yksi esimerkki Enwezorin kuratoimista lukuisista biennaaleista sekä käänteentekevistä museonäyttelyistä. Enwezor oli tunnettu postkolonialistisena ajattelijana, joka ensimmäisistä suurista 1990-luvun kuratointihankkeistaan lähtien toi esille ei-länsimaalaista taidetta. Venetsian 56. biennaalissa hän nosti taidemaailman huomion keskipisteeseen poliittisen taiteen, lukuisat käynnissä olevat kriisit ja erilaiset tulevaisuuden näkymät.