Elham Rahmati ja Vidha Saumya ovat kuuden vuoden aikana muuttanet pandemian aikaisen turhautumisensa yhdeksi Suomen kulttuurijournalismin erottuvimmista äänistä. NO NIIN, joka syntyi aloitteesta monipuolistaa Suomen mediakenttää, on nyt kansainvälinen projekti, joka tuo yhteen ääniä ja ajatuksia ympäri maailmaa. Keskustelimme päätoimittajien kanssa yhteistyöstä, kompromisseista ja siitä, miksi rohkeus on kulttuurijournalismissa nyt tärkeämpää kuin koskaan.
Vidha Saumya. Kuva: Salamata Mboup.
Elham Rahmati. Kuva: Salamata Mboup
NO NIIN on Helsingissä vuonna 2021 perustettu verkkolehti, joka julkaisee kirjoituksia ja taiteellista työtä taiteen, kulttuurin ja kriittisen ajattelun risteyskohdissa. Se on alusta, jossa kirjoittajat eri taustoista voivat esittää ajatuksiaan vallasta, eriarvoisuudesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta esseiden, tutkimuksen, haastattelujen ja kuvataiteen muodossa. Lehti painottaa kansainvälisyyttä ja feminismiä, sekä kolonialismin ja imperialismin kritiikkiä. Saastamoisen säätiö on tukenut NO NIIN -lehden julkaisutoimintaa vuosina 2023, 2024 ja 2025.
Elham Rahmati ja Vidha Saumya ryhtyivät pohtimaan uuden taidelehtiprojektin mahdollisuutta COVID-19-pandemian aikana vuonna 2020. Heitä ajoi eteenpäin se, mitä Rahmati kuvaa “yhteiseksi turhautumiseksi siihen, ettei Suomessa ole julkaisuja, jotka käsittelisivät kriittisesti maan taidekenttää”. Olemassa olevat julkaisut ilmestyivät harvoin ja rajoittuivat lähinnä lyhyisiin näyttelyarvioihin. Tuleville päätoimittajalle, jotka olivat kasvaneet maissa, joilla on rikas aikakauslehtikulttuuri, aukko tuntui silmiinpistävältä.
“Kasvoimme Intian ja Iranin rikkaissa lehtikulttuureissa, ja lehden tekeminen tuntui luontevalta, koska tällainen kulttuurijournalistinen tila puuttui Suomesta, ainakin englanniksi,” Saumya selittää. “Ja COVID-19 -pandemian aikaiset liikkumisrajoitukset antoivat meille aikaa miettiä asiaa kunnolla, laatia järkevä ehdotus konseptista sekä edetä seuraaviin vaiheisiin innolla ja vakaumuksella.”
Syntyi NO NIIN, lehti, jonka 34 verkkonumeroa ja 4 painettua julkaisua ovat tuoneet yhteen yli 450 kirjoittajaa. Lehden saamin tunnustuksiin lukeutuu muun muassa Uudenmaan taidepalkinto vuonna 2025.
Paikallisesta projektista kansainväliseksi alustaksi
Lehden kehitys on yllättänyt jopa sen perustajat. Varhaisissa numeroissa julkaistiin esseitä esimerkiksi tylsyyden aikatauluttamista akateemisessa työssä, kirjeitä Museum of Bad Artille eli huonon taiteen museolle, sekä runoja ja soittolistoja. 29. numerossaan NO NIIN käsittelee alkuperäiskansojen ilmasto-oikeudenmukaisuutta Brasiliassa ja Palestiinassa, opiskelijoiden mielenosoituksia yliopistojen osallisuudesta kansanmurhaan, palestiinalaisen vastarinnan sukupuoli- ja seksuaalinormien kyseenalaistamista kolonialismin työkaluna sekä koptilaisten ajattelijoiden älyllistä perintöä Egyptissä. Kaikki samassa numerossa.
“Tämä ei ole eklektisyyttä [vaikutteiden yhdistämistä eri lähteistä] sen itsensä vuoksi,” Rahmati sanoo. “Lähtökohtana on vakaumus siitä, että kamppailut kolonialismia, pakkosiirtoja ja valtioväkivaltaa vastaan eivät ole toisistaan irrallisia paikallisia ilmiöitä, jotka sattuvat muistuttamaan toisiaan – ne ovat rakenteellisesti kytkeytyneitä, ja niiden ymmärtämiseksi on ajateltava rajojen yli, ei vain viitattava niihin.”
Saumya kuvaa lehden toimituksellista lähestymistapaa: “Mitään aihetta ei ole paketoitu valmiiksi näkökulmaksi. Intiasta Alankomaihin muuttanut kirjoittaja voi esimerkiksi kirjoittaa kastijärjestelmään perustuvasta sorrosta akatemiassa länsimaisessa kontekstissa. Kyse on siitä, miten mikä tahansa poliittinen, maantieteellinen, henkilökohtainen tai kulttuurinen sijainti voi toimia lähtökohtana aivan toisenlaisen aiheen käsittelylle, koska kyse on aina näkökulmasta, josta puhumme.”
Lehden sitoutuminen saavutettavuuteen ulottuu myös talouteen. Kaikki sisältö on vapaasti luettavissa ilman maksumuureja. “Kyse on saavutettavuudesta, ei maineesta tai arvovallasta,” Rahmati selittää. “Lukijamme Helsingissä, Teheranissa ja São Paulossa pitäisi voida avata sama lehden numero ja löytää jotain, joka puhuttelee heidän omaa todellisuuttaan.”
NO NIIN ei ole ainut asia, joka on muuttunut matkan varrella. Myös päätoimittajat itse kokevat muuttuneensa sekä henkilökohtaisesti että työssään, niin ajankohtaisten tapahtumien kuin näkökulmien vaihtumisen myötä. “Monelle meistä asiat ovat muuttuneet 7. lokakuuta jälkeen. En voi enää herätä joka aamu, katsoa puhelintani, seurata livenä striimattua kansanmurhaa Gazassa ja jatkaa elämääni kuten ennen – huolehtien samoista asioista kuin aiemmin. Tämä on epäilemättä vaikuttanut toimitukselliseen suuntaamme,” Rahmati selittää.
“Minua edelleen yllättää se, että vaikka olemme työskennelleet yli 450 kirjoittajan ja siten yhtä monen näkökulman kanssa, jokainen uusi teksti avaa meidät aiheille ja näkökulmille, jotka haastavat omia käsityksiämme ja ymmärrystämme,” Saumya sanoo. “Monet tekstit rakentavat sekä näkyvästi että alitajuisesti solidaarisuutta niiden töiden kanssa, joita olemme julkaisseet vuosien aikana.”
“Tässä mielessä lehdestä on tullut juuri sellainen alusta kuin tavoittelimme: paikka, jossa kirjoitukset ovat dialogissa keskenään ja vievät keskustelua eteenpäin.”
Kompromisseja ja vakaumuksia
Viime vuosi on koetellut lehden kestävyyttä. Rahoituksen epävarmuus Suomessa on pakottanut vaikeisiin kompromisseihin: numeroita on vähemmän, palkkioita on pienennetty, painetut julkaisut on lopetettu ja toimitilasta on täytynyt luopua.
“Kirjoituspalkkioiden pienentäminen on ollut vaikein kompromissi,” Rahmati myöntää. “Se tuntuu aidosti pahalta. Tiedän, kuinka paljon aikaa, työtä ja tutkimusta kirjoittamiseen kuluu.”
Silti tietyistä periaatteista ei tingitä. “Se, mistä en suostu luopumaan, oli hinta mikä hyvänsä, on solidaarisuus Palestiinaa kohtaan sekä yhteinen vastarinta imperialismia, kolonialismia ja kaikkia syrjinnän ja sorron muotoja vastaan,” Rahmati sanoo.
“Olen todella ylpeä siitä, että kaikesta huolimatta emme ole luopuneet pyrkimyksestämme julkaista kaikkea tekemistämme kriittisen reflektion hengessä – aidossa yhteistyössä kirjoittajien kanssa, löytääksemme rytmin, joka toimii itse teokselle. Ja siitä, että emme pelkää sanoa sitä, mitä haluamme sanoa,” Saumya pohtii. “Solidaarisuuden löytäminen ja toisiltamme oppiminen ovat edelleen keskeisiä, ja se heijastuu julkaisemissamme teksteissä.”
Mitä kulttuurijournalismi voisi olla
Kysyttäessä, mitä he toivoisivat kulttuurijournalismin kentältä laajemmin, molemmat korostavat rohkeuden merkitystä.
“Toivon enemmän kriittisyyttä, enemmän intohimoa – ja vähemmän pelkoa ja varovaisuutta,” Rahmati sanoo. “Niin paljon siitä, mitä kutsutaan kulttuurijournalismiksi, toimii yhä varsin turvallisissa raameissa: varotaan rahoittajien ärsyttämistä, varotaan instituutioita, varotaan niitä rakenteita, joita pitäisi tarkastella kriittisesti. Tietyntyyppinen arkuus naamioituu ammattimaisuudeksi.”
Saumya visioi “rikasta ja elinvoimaista julkaisukenttää, joka on kokeellinen, peloton, älyllisesti leikkisä ja haastava – ja joka tarjoaa merkitystä ja arvoa sekä alalle vasta tulevalle että vuosia mukana olleelle.”
NO NIIN:lle tulevaisuus on selkeä, vaikkakin epävarma.
“Olen saanut lukijoilta palautetta siitä, kuinka paljon NO NIIN on muuttanut heidän tapaansa nähdä maailmaa – ei vain taidemaailmaa,” Saumya pohtii. “Mitä muuta voisimme toivoa? Toivon ainoastaan, että voimme jatkaa, kasvaa ja kehittyä yhdessä lukijoidemme ja kirjoittajiemme kanssa.”
NO NIIN julkaisee osoitteessa noniin.com. Vanhat numerot ja kirjoittaja-arkistot ovat vapaasti saatavilla.
Elham Rahmati (s. 1989, Teheran) on kuvataiteilija, joka työskentelee Helsingissä ja Teheranissa. Hän on NO NIIN -lehden toinen perustaja ja päätoimittaja. Hän on työskennellyt kuraattorina ja tuottajana Academy of Moving People & Imagesissa Helsingissä sekä kuraattorina Third Space -kollektiivissa. Rahmatilla on kuvataiteen maisterin tutkinto Accademia di Belle Arti di Firenzestä sekä visuaalisen kulttuurin, kuratoinnin ja nykytaiteen maisterin tutkinto Aalto-yliopistosta.
Vidha Saumya (s. 1984, Patna) on taiteilija. Hänen työskentelynsä tarkastelee estetiikan ja sosiopoliittisten ekologioiden normeja kauneuden, väkivallan ja poispyyhkiytymisen teemojen kautta. Hän on NO NIIN -lehden toinen perustaja ja päätoimittaja sekä Museum of Impossible Forms -keskuksen perustajajäsen.
Säätiön haastattelut esittelevät tieteen, kulttuurin ja laajemman yhteiskunnan aloilla toimivien henkilöiden työtä ja ääniä, heijastaen näkökulmia ajankohtaisiin aiheisiin.
