Kun Yuko Mohri aloittaa uuden projektin, hän tekee niin ilman päämäärää. Kokeilullisuus merkitsee taiteilijalle vapautta, joka on taiteen tekemisen ytimessä.
Yuko Mohrin kineettisissä installaatioissa on samanaikaisesti jotain hyvin tuttua ja oudolla tavalla kiehtovaa. Arkisista esineistä ja luonnonmateriaaleista, kuten hedelmistä ja vedestä, sekä painovoiman, äänen, ilman, sähkön ja valon kaltaisista fysikaalisista ilmiöistä rakentuvat installaatiot liikkuvat, muuntuvat ja kasvavat näyttelyn edetessä, ja elävät siten aivan omaa elämäänsä.
Mohrin lähestymistapaa kuvaa hyvin tämän teos Decomposition, jota taiteilija on itse kuvaillut eläväksi, kuolleeksi, elektroniseksi installaatioksi. Teos muuntaa mätänevien hedelmien hajoamisprosessin valoksi ja ääneksi ja samalla paljastaa, että myös kuolemaan kätkeytyy elämää.
Jo uransa alkuvaiheessa Mohri sai vaikutteita 1960- ja 1970-luvuilla vaikuttaneesta Fluxus-liikkeestä, joka korosti radikaalia kokeellisuutta valmiin lopputuloksen sijaan. Hänen työskentelyssään on yhtymäkohtia myös Italiasta alkunsa saaneeseen Arte Povera -taidesuuntaukseen, jossa kokeellisen työskentelyn lähtökohtia olivat arkiset esineet ja halvat luonnonmateriaalit.
”En edes taideopiskelijana ajatellut, että minusta tulisi taiteilija. Olin ennemminkin kiinnostunut kokeellisista taiteen tekemisen tavoista, enkä pelkästään kuvataiteesta vaan myös muodista, musiikista ja esitystaiteesta. Sen sijaan, että seisoisin itse lavalla, haluan olla yleisö ja antaa taideteoksen esiintyä. Minä luon teokselle olosuhteet, mutta sen jälkeen tapahtumat eivät ole enää hallinnassani”, Mohri sanoo.
Virheillä on keskeinen rooli
Tokiossa asuva ja työskentelevä Mohri kuvailee itseään ihmiseksi, jonka on vaikea pysyä paikallaan. Hän aloittaa jokaisen aamunsa tekemällä tunnin mittaisen kävelyn lähiympäristössään. Värikkäiden mainosten ja töihin kiirehtivien ihmisten luoman hälyn sijaan Mohri kiinnittää huomionsa pieniin yksityiskohtiin.
Matkan varrella tehdyt havainnot, kuten vuotava katto Tokion metroasemalla tai pienet eliöt, antavat usein sysäyksen uusille teoksille.
”On kiehtovaa, kuinka tuttu ympäristö on jatkuvassa muutoksen tilassa. Eilen huomasin puussa hämähäkinverkon, jossa oli pieniä vesipisaroita. Se oli todella kaunis ja sai minut pohtimaan, miten vesipisarat pysyvät kiinni verkossa. Havainto innosti minua kokeilemaan, voisinko tehdä oman tulkintani näkemästäni.”
Kun Mohri viimein saapuu työhuoneelleen, hänellä ei ole tavoitetta tai päämäärää, ainoastaan uteliaisuus, joka vie häntä eteenpäin. Yksi ajatus johtaa seuraavaan ja taas seuraavaan.
”Ihmiset keskittyvät nykyään liikaa tuloksiin tai siihen, kuinka monta tykkäystä he saavat Instagramissa. Testit ja niistä seuraavat epäonnistumiset ovat mielestäni tärkeitä. Jos onnistuisin tekemään täydellisen teoksen, voisin lopettaa taiteen tekemisen”, hän toteaa.
Pienistä ideoista vallankumoukseen
Vuonna 2024 Mohri edusti Japania Venetsian biennaalin 60. kansainvälisessä taidenäyttelyssä, ja sen jälkeen hänen töitään on ollut esillä muun muassa Milanossa, New Yorkissa, Soulissa ja Taipeissa.
Lokakuussa Mohrilla on yksityisnäyttely Lontoon Barbicanin The Curve -galleriassa. Installaatio rakentuu esineistä, joita Mohri on kerännyt kulttuuriin ja taiteeseen keskittyvästä, arkkitehtonisesti merkittävästä Barbican Centre -keskuksesta, joka valmistautuu mittavaan korjaushankkeeseen.
Vaikka Mohrin ura etenee vauhdilla, hän varaa tietoisesti aikaa testatakseen uusia materiaaleja ja menetelmiä. Mohri myöntää, että ilmastonmuutoksen ja sotien kaltaisten kriisien keskellä myönteisen asenteen säilyttäminen voi olla vaikeaa. Kokeilullisuus sen sijaan on hänelle entistä tärkeämpää.
”Olen moottori, joka ei koskaan lakkaa liikkumasta. Kokeileminen vapauttaa minut yhteiskunnasta, se on tapani vastustaa. Olen myös todella onnellinen, jos jokin teoksistani saa jonkun ryhtymään toimeen. Yksittäinen idea tai teko on itsessään pieni, mutta kun useat ideat yhdistyvät, niistä voi syntyä vallankumous.”
Saastamoinen Keynote in Arts: Yuko Mohri
Yuko Mohrin Saastamoinen Keynote in Arts -luento järjestetään Tanssin talolla, Kaapelitehtaalla, 4. marraskuuta 2026, alkaen klo 17. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Saastamoisen säätiön ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian järjestämä luentosarja edistää kansainvälistä vuoropuhelua ja nuorten taiteilijoiden mahdollisuuksia suomalaisella kuvataiteen kentällä. Vuosittainen luento tuo Suomeen kansainvälisesti tunnettuja, uraauurtavia taiteen tekijöitä.
Lue lisää Keynotesta täältä.
Teksti: Laura Iisalo
